Marta Greenwood
Television uutisraportit ihmisten pirstaleiksi hajonneesta elämästä tulevat suoraan olohuoneeseeni. Terrorismin uhrien kyynelten tahrimat kasvot sodan runtelemissa maailmankolkissa saavat minut pysähtymään paikoilleni. En pysty hillitsemään omia kyyneleitäni. Näkemäni kasvot voisivat kuulua omille tai naapurini lapsille, miehelleni, iäkkäälle tädille, lähimmälle ystävälleni. Miten ihmeessä voi rukoilla tällaisissa olosuhteissa? Ihminen tuntee itsensä niin avuttomaksi ja toivottomaksi.
Sammutan television. En kestä enää katsoa sitä. Järkeni kehottaa minua lopettamaan suremisen. Menen työpöytäni ääreen Raamatun ja Mary Baker Eddyn sen opiskelua varten kirjoittaman Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun —teoksen kanssa etsimään apua hätääni. Aluksi tunnen olevani täysin lamaantunut ja vain tuijotan tyhjyyteen. Sitten alan rukoilla tosissani. Ensimmäinen ajatukseni on, että en halua olla television kuvien toisenlainen uhri liittymällä niiden katsojien ja sanomalehtien lukijoiden joukkoon, joita nuo elävät kuvat yllyttävät vihaamaan niitä ihmisiä, jotka ovat tehneet tuollaisia kauheuksia. Toisinaan tuntemani viha on niin voimakasta, että alan tuomita tekojen tekijöitä avoimesti ja ajattelen heistä pahasti. Mutta mitä enemmän rukoilen, sitä selvemmin näen ja tajuan terrorismin olevan suorastaan eräänlaista joukkovihaa. Meidät on houkuteltu vihaamaan tiettyjä televisiossa näkemiämme kasvoja tai tietynlaisia mielipiteitä ja tapoja omaavaa ihmisryhmää, joka poikkeaa omasta henkisestä ja kulttuurisesta perinteestämme. Mielenrauhani palaa vähitellen, kun katsantokantani muuttuu. Kyyneleet kuivuvat, ja voin helpommin tuntea olevani lähellä Jumalaa.
Tällaisina hetkinä minua auttaa erityisesti Mary Baker Eddyn Tiede ja terveydessä oleva neuvo Kristillisen Tieteen opiskelijan tehtävästä maailman näyttämöllä: ”Kristillinen Tieteilijä on liittynyt niihin, jotka vähentävät pahaa, sairautta ja kuolemaa: ja hän voittaa ne ymmärtämällä niiden olemattomuuden ja Jumalan eli hyvän kaikkeuden” (s. 450).
Minulle tämä merkitsee sitä, että Eddy oletti opetustensa seuraajien olevan henkisesti vireitä. He ovat pestautuneet henkisiksi taistelijoiksi, jotka ovat tarttuneet hyvin erilaisiin aseisiin kuin terroristien käyttämät. Heidän edellytetään olevan rukousaktivisteja ja parantajia, jotka käyttävät Jumalan, hyvän, muuttumatonta lakia rauhan ja sopusoinnun aikaansaamiseksi, mikä auttaa koko ihmiskuntaa, tehdäkseen maailmasta turvallisemman ja paremman paikan, ja osoittaakseen, että paraneminen on luonnollinen ja välitön seuraus Jumalan lain soveltamisesta rukouksen voiman avulla.
Emme tietenkään kaikki ole katsomassa terrorismia silmästä silmään eturintamalla. Mutta meillä on mahdollisuus voittaa pelot ja levottomuus, jotka ahdistavat meitä uhaten tuhota mielenrauhamme ja toimeliaisuutemme. Muistan hyvin erään tilanteen, jolloin aluksi jätin soveltamatta Jumalan lakia aiemmin kertomallani tavalla. Matkustin junalla erään seudun halki Englannissa, mistä oli kirjoitettu huolestuttavia raportteja naisten ahdistelusta, ryöstöistä ja pahoinpitelyistä. Olin kuullut ja lukenut kaiken näistä tapahtumista tiedotusvälineistä.
Istuin mukavasti junassa syventyneenä valmistelemaan puhetta henkisestä parantamisesta, joka minun oli pidettävä seuraavana päivänä, kun eräs mies tuli luokseni mutisten epäselvästi. En ollut aiemmin oivaltanut, että olin hänen lisäkseen ainoa matkustaja siinä junavaunussa. Hänen kehonsa oli huomiota herättävien tatuointien peittämä, ja minusta hän vaikutti oudolta ja vaaralliselta. Sillä hetkellä kaikki uutisissa lukemani ja kuulemani välähti mieleeni, ja tunsin oloni hyvin turvattomaksi.
Ensin en ollut huomaavinani miestä ja toivoin hänen poistuvan. Seuraavaksi hän siirtyi istumaan muutaman istuimen päähän taakseni ja alkoi puhua vuolaasti siitä kurjasta maailmasta, jossa hän eli. Hän sanoi ihmisten siellä olevan ”pahoja, pahoja, pahoja!” Rukoilin, että näkisin tämän miehen eri tavalla — rehtinä ja rakastettavana, niin kuin tiesin Jumalan näkevän hänet. Soimasin ääneti itseäni, kun tajusin ensi ajatusteni tästä miehestä olleen täysin vastakkaiset puheeni sanomalle, joka minun oli tarkoitus pitää ja joka kertoi Jumalan täydellisestä ihmisestä. Huomasin uskovani, että Jumalan luoma lapsi voi olla paha ja kykenevä tekemään kaikenlaisia hirveitä asioita. Olin antanut paikallisten uutisjuttujen terrorisoida itseäni sen sijaan, että olisin oikaissut nuo tiedot keskittymällä täysin hyvän lakiin.
Käännyin miehen puoleen ja pyysin anteeksi, että olin jättänyt hänet huomiotta sillä tavoin, kuten olin tehnyt. Välillemme syntyi syvällinen keskustelu. Hän kertoi juuri päässeensä vankilasta, ja hänen mielestään ulkopuolinen maailma tuntui hyvin pelottavalta. Hän ei tiennyt, kuinka keskustella ihmisten kanssa. He pakenivat hänen läheltään tai joskus jopa mukiloivat häntä.
Loppumatkan aikana kerroin hänelle joitain ajatuksia puheestani, miehistä, naisista ja lapsista luotuina Jumalan kuviksi — täydellisiksi, rakastetuiksi ja arvostetuiksi. Hän kysyi, mihin kirkkoon kuuluin, ja annoin hänelle mukanani ollutta Kristillisen Tieteen kirjallisuutta. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin pystynyt näkemään hänen fyysisen ulkomuotonsa ja omien pelkojeni taakse auttaen siten vahvistamaan hänen luottamustaan itseensä ja syventämään hänen uskoaan aina läsnä olevaan Jumalaan, josta yhdessä keskustelimme.
Myöhemmin mieleeni juolahti, että rukoilemiseni junassa ei tuolloin ollut oikeastaan niin toisenlaista kuin rukoiluni sen puolesta, että terrorismi loppuisi maailmasta. ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”, kirjoittaa Jaakob (Jaak. 5:16). Olen aina huomannut, että kun rukous perustuu henkiseen ymmärrykseen, siitä seuraa oikea toiminta ja paraneminen. Kristillinen Tiede antaa maailmalle kristallinkirkkaita ajatuksia rukoilemiseen ja selittää sen perustana olevaa jumalallista, tieteellistä lakia, joka parantaa. ”Rukous ei voi muuttaa olemisen Tiedettä”, kirjoittaa Mary Baker Eddy, ”mutta se auttaa meitä pääsemään sopusointuun sen kanssa” (Tiede ja terveys, s.2).
Kehotus rukoilla on tarkoitettu ennen kaikkea meille. Rukouksen tarkoituksena ei ole taivutella Jumalaa ottamaan pois jotakin vaan tekemään enemmän tilaa Jumalan ilmenemiselle meissä ja elämässämme. Rukous auttaa erityisesti rukoilevia itseään. Se muuttaa tietoisuuttamme, puhdistaa toiveitamme, avartaa näkökantojamme ja lisää hyvän odotusta.
Kristuksen Tiede toimii pahaa vastaan. Se menee suoraan ongelman ytimeen hävittämällä uskomuksen, että kaikkialla läsnä olevan, täysin hyvän Jumalan ohella voisi olla toinen voima. Jumala on kaikki. Siksi terrorismilla ei ole periaatetta eikä pysyvyyttä. Se on erhettä, jonka Jumalan laki paljastaa ja osoittaa olevan vain eräs vihan naamio. Meidän täytyy tunnistaa tämä naamio, ennen kuin voimme riisua sen. Rakkauden Tiede antaa päivittäin, hetki hetkeltä, tilaisuuksia tehdä näin.
Joka kerta kun joudumme kiusaukseen vihata, osoittaa ennakkoluuloja, tuomita tai arvostella, syyllistymme sellaiseen, mitä voidaan luonnehtia terroriteoksi. Kun huomaan leimaavani itseni tai kenet tahansa joksikin muuksi kuin Jumalan täydelliseksi, rakastetuksi lapseksi, luen uudelleen nämä 1300-luvulla eläneen persialaisen sufirunoilija Hafizin säkeet.
Olen oppinut niin paljon Jumalasta,
että en enää voi kutsua itseäni
kristityksi, hinduksi, muslimiksi, buddhistiksi, juutalaiseksi.
Totuus on antanut niin paljon itsestään minulle,
että en voi enää kutsua itseäni
mieheksi, naiseksi, enkeliksi tai edes pelkäksi sieluksi.
Rakkaus on…vapauttanut minut
jokaisesta mieleni koskaan tuntemasta käsitteestä ja kuvasta.
(Suomennos Shahriar Shahariarin englanninkielisestä käännöksestä)
Yksilölliset ja yhteiset rukouksemme suuntaavat mietteemme pois rajoittuneista ihmismielistä yhteen Mieleen, joka on Jumala. Rukoukset ovat siemeniä, joita istutamme ja jotka saavat aikaan rauhanomaisia ratkaisuja maailman ongelmiin, jotka perustuvat siihen henkiseen lähtökohtaan, että miehet ja naiset hallitsevat itseään, kun he ilmentävät hyvän, Jumalan hallintaa. Sellainen rukous luo turvaverkon, joka ei voi rikkoontua ja jota ei voi särkeä.
Kristillisen Tieteen opiskelu on tehnyt minulle selväksi sen tosiasian, että Jumalan luomakunta on aina hyvä — että kaikki hyvä meidän elämässämme tulee Jumalalta, hänen lakiensa seurauksena. Pahalla ei ole olemusta. Sillä ei ole valtakuntaa eikä kuningasta. Sillä ei ole mieltä, ei läsnäoloa eikä lakeja tukemassa sitä. Pahalla ei voi olla koskaan käytössään muuta valtaa kuin se, minkä se saa rajoittuneesta inhimillisestä uskostamme siihen ja sen tunnustamisesta. Mutta Totuus ja Rakkaus muuttavat inhimillistä tietoisuutta, ja paha katoaa. Kun sytytät valon, pimeys katoaa. Samalla tavalla myöskään hyvä ja paha eivät voi sekoittua keskenään. Paha häviää totuuden edessä.
Minulle se merkitsee sitä, että hyvä säteilee Kristuksen toiminnan seurauksena, jota Mary Baker Eddy kuvaa: ”…sinä todellisena ideana, joka julistaa hyvää, jumalallista sanomaa Jumalalta ihmisille puhuen inhimilliselle tietoisuudelle” (Tiede ja terveys, s. 332). Se saa minussa olevan Kristuksen kunnioittamaan Kristusta lähimmäisessäni. Meissä jokaisessa oleva Kristus panee meidät hylkäämään ajatukset, jotka saavat meidät tuntemaan vihaa yksilöitä tai yhteisöjä kohtaan. Se muuttaa suhtautumistamme ja saa meidät menettelemään toisin, mikä on henkisen aktivismin korkein muoto. Se johtaa meidät täydellisen syyn ja seurauksen lähtökohtaan Hengen maailmankaikkeudessa. Kristuksen toiminta kehottaa meitä korvaamaan vihan rikkaruohot rakkauden siemenillä — kääntymään suuttumuksesta sovinnontekoon ja korjaamaan satona parantavia ratkaisumalleja.
Avustava toimittaja Marta Greenwood on Kristillisen Tieteen praktikko, joka asuu Weybridgessä Surreyssä Englannissa.
Tulosta tämä kuva ja käytä sitä kansilehtenä jakaessasi nettiartikkeleita ja -todistuksia muille.
Kristillisen Tieteen hakemisto: praktikot, opettajat, hoitajat, kirkot ja lukusalit
