SANANLASKUT 3:5 — AUTTAA SELVIYTYMÄÄN ELÄMÄSSÄ
Yksinhuoltajaisä ottaa sekä äidin että isän roolin ja nojautuu henkisiin käsityksiin ja ymmärrykseen kasvattaessaan tytärtään.
Alan Emerson
Jotkut sanat saavat minut hymyilemään, ja äidillinen huolenpito on yksi niistä. Voiko joku meistä olla hymyilemättä muistellessaan noita onnellisia aikoja, joita vietimme sen henkilön kanssa, joka piti meistä erityistä huolta? Hänen ei ole tarvinnut olla oma äitimme, joka hoivasi meitä hellästi. Hän olisi voinut olla kuka tahansa, jonka tunsimme hoivaavan meitä äidillisesti.
Me kaikki tarvitsemme äidillistä huolenpitoa iästä riippumatta. Ehkä meidän pitäisi olla etenkin tietoisia Jumalalta saamastamme äidillisestä huolenpidosta. Ihmiset pitävät Jumalaa usein ankarana ja miehisenä kurinpitäjänä ymmärtämättä, ettei Jumala ole vain Isämme vaan myös jumalallinen Äitimme. Tästä syystä naisellinen lempeys — jumalallinen Rakkaus — liittyy jumalalliseen Periaatteeseen. Nämä yhdessä ohjaavat meitä oikeisiin valintoihin.
Mary Baker Eddy yksilöi jumalallisen Vanhempamme näin: ”Isä-Äiti on se Jumaluuden nimi, joka ilmaisee Hänen hellän suhteensa henkiseen luomakuntaansa. Apostoli ilmaisi tämän yhtymällä erään klassisen runoilijan sanoihin: ’Sillä me olemme myös Hänen sukuansa’” (Tiede ja terveys s. 332). Minulle tämä merkitsee sitä, että Jumala pitää meistä kaikista isällisesti ja äidillisesti huolta kaiken aikaa keskeytyksettä ja rakastavasti.
Miten voimme siis kokea Jumalan äidillisen rakkauden ja lempeyden? Hyvä uutinen on, että nämä ominaisuudet ovat kaikkien koettavissa juuri tällä hetkellä. Voimme aloittaa ymmärtämällä, että koska meidät on luotu Jumalan kuvaksi, jokainen meistä itse asiassa kuvastaa Jumalan lempeää, rakastavaa äitiyttä. Ajatellessani Jumalan feminiinis-maskuliinista luonnetta, jota kaikki kuvastamme, en ajattele ainoastaan ilmaisemiamme rakkauden ja lempeyden luonteenpiirteitä vaan myös tuntemaani ohjausta ja varmuutta saadessani muiden hyväksynnän tai rohkaisua heiltä.
Kerron teille nyt esimerkin siitä, miten Jumalan äitiyden ymmärtäminen auttoi tytärtäni ja minua toivottomalta vaikuttaneen tilanteen keskellä. Noin kymmenen vuotta sitten havaitsin yhtäkkiä olevani ”herra Äiti”, kun vaimoni kuoli, ja minulla oli huolehdittavana viidesluokkalainen tyttäreni. Kaipasin vastausta moniin kysymyksiin ja oli tehtävä myös päätöksiä. Meillä ei ollut sukulaisia lähistöllä, joten meitä oli vain tyttäreni, minä ja Jumala.
Jossain vaiheessa aloin esittää kiperiä kysymyksiä Jumalasta - ja Jumalan ominaisuuksista. Päädyin siihen, että Jumala joko oli todellinen ja kaikkivoipa tai sitten hän ei ollut ja että Jumala joko pystyi auttamaan meitä tai sitten ei. Aloin selviytyä asioista edistyen tasaisesti hetkestä toiseen, ja näistä hetkistä tuli päiviä ja päivistä kuukausia. Oli ilmeistä, että Jumala oli vanhempani ja minä voisin puolestani olla myös hyvä vanhempi.
Toisinaan ajatukseni tyttärestäni ilman äitiä saivat minut surulliseksi. Tällaisessa tilanteessa pyrin hakemaan todistetta, että hänen jumalallinen äitinsä, Jumala, hoivasi häntä ja piti hänestä huolta. Odotin todistetta Jumalan hyvyydestä ja läsnäolosta kaikkialla ja muistin olla kiitollinen siitä, mitä meillä oli, sen sijaan että olisin ollut huolissani siitä, mitä meillä ei ollut. Esimerkiksi ajaessani töihin ja sieltä kotiin ajattelin, miten kiitollinen olinkaan hyvästä työpaikasta ja kauniista kodista. Ylistin Jumalaa sisimmässäni hänen hyvyydestään ja rakkaudestaan. Enkelit, Jumalan henkiset sanomat, täyttivät ajatukseni vakuuttaen minulle Jumalan äidillisen rakkauden ja hänen ohjauksensa olevan aina läsnä.
Kun jokin ajatus yritti saada minut tuntemaan itseni surulliseksi tai yksinäiseksi, kiitollisuuteni auttoi minua joka kerta pääsemään eroon noista tunteista. Muutaman kerran heräsin aamulla siihen, etten todellakaan tiennyt, selviäisinkö päivästä tuntemani surumielisyyden vuoksi. Mutta juuri noiden hetkien jälkeen enkeliviesti vakuutti minulle, että kaikki olisi kunnossa ja Jumala rakasti tytärtäni ja minua.
Muistan erään ensimmäisistä siunauksista, joka sattui ihmetellessäni, miten onnistuisin viemään tyttäreni kouluun ja sen jälkeen ehtimään ajoissa työpaikalle. Rukoilin tätä raamatunlausetta käyttäen: ”Jumalan hyvyys pysyy päivästä päivään” (King Jamesin raamatunkäännös, Ps. 52:1). Odotin saavani todisteen tuosta hyvyydestä löytämällä ratkaisun tähän kuljetusasiaan ja niin kävikin. Erään lähistöllä asuneen äidin lapset kävivät samaa koulua kuin tyttäreni, ja tämä huolehti hänenkin koulumatkoistaan. Mutta tämä viiden lapsen äiti ei antanut hänelle ainoastaan kyytiä, vaan hän piti kaikista lapsista huolta, ja tyttärestäni Carolynistä tuli heidän perheenjäsenensä näillä matkoilla.
Koska tämä äiti lapsineen puhui sujuvasti espanjaa ja he puhuivat sitä usein päivittäisillä koulumatkoilla, tyttärenikin mieltyi tähän kieleen, ja hän opiskelee sitä tällä hetkellä pääaineena korkeakoulussa. Olin varma siitä, että tämä täydellinen huolenpito, jossa oli niin monia yllättäviä piirteitä, oli lähtöisin Jumalan rakastavasta, äidillisestä huolenpidosta, vanhemman hoivasta — jota ei osoitettu vain tytärtäni kohtaan vaan minullekin, sillä tunsin todellista vapautta tietäessäni, missä hän oli ja kenen kanssa. Carolyn ystävystyi myös espanjankielen opettajien kanssa koulussa ja vietti aikaa muutenkin heidän seurassaan. Nämä yhdessäolot antoivat hänelle tilaisuuden puhua tyttöjä kiinnostavista asioista ja olivat hänelle tärkeitä.
Ollessani ”herra Äiti” tuli mieleeni usein alkuaikoina eräs raamatunjae: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan!” (San. 3:5). Tähän päivään saakka nuo sanat ovat tulleet yhä mieleeni lukuisissa tilanteissa. Jos uskomme, että meidän on suunniteltava kaikki yksityiskohtaisesti päivittäin, voimme tuntea itsemme uupuneiksi näin haastavan tehtävän edessä. Mutta jos tajuamme, että itse asiassa jumalallinen äly, Jumala, joka on kaikkitietävä, kaikkiviisas ja meidän kaikkien Äiti ja Isä, ohjaa päivämme jokaista hetkeä, voimme saavuttaa vapauden jättämällä asian Jumalalle, luottamalla viisaan ja rakastavan, jumalallisen ohjauksen jatkuvaan läsnäoloon.
Eräs selvä esimerkki tästä ohjauksesta oli, kun halusin lyhentää tyttäreni koulumatkaa ja muuttaa lähemmäksi koulua. Laitoin talomme myynti-ilmoituksen lehteen. Toinen sitä katsomaan tullut henkilö osti sen, mutta yhtäkkiä 30 päivän kuluttua meillä ei olisikaan asuntoa. Luotin siihen, että Jumala ohjaisi meitä siinä, mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi. Kävin katsomassa erästä rivitalo-osaketta, jonka ostamista harkitsin vakavasti. Eräs ystäväni kuitenkin osti asunnon, ennen kuin olin ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin asiassa. Mainitsin ohimennen ystäväni sisarelle keskustellessamme, että etsin joko omistus- tai vuokra-asuntoa. Hän kertoi sisarensa juuri ostaneen rivitaloasunnon, jonne tämä ei voisi muuttaa kahteen kuukauteen. Päädyin siis vuokraamaan juuri tuon miltei ostamani rivitaloasunnon.
Siellä asuessani jatkoin sopivan ostokohteen etsintää. Rukoillessani, että kuulisin Jumalan ohjauksen, juolahti eräänä päivänä mieleeni käydä kussakin rivitalossa suurella asuinalueella, missä asuin sillä hetkellä vuokralla, ja kiinnittää jokaiseen oveen lappu, jossa ilmaisin ostohalukkuuteni. Viikon aikana sain kymmenen yhteydenottoa. Ostin sen asunnon, joka tuntui juuri sopivalta meille. Muutimme samana viikonloppuna, jona ystäväni piti muuttaa omaan asuntoonsa.
Huomasin, että Jumalan, kaikkitietävän, jumalallisen Mielen, sekä tyttäreni että minun, Isän ja Äidin puoleen kääntyminen, sen tietämiseksi, mitä pitäisi tehdä, johti moniin muihin viisaisiin päätöksiin. Esimerkiksi tyttäreni piti äskettäin päättää, mihin korkeakouluun hän hakisi. Tunsin Jumalan ohjaavan minua siten, että antaisin hänen itse valita korkeakoulun minun puuttumatta asiaan millään tavoin. Voin luottaa hänet ja itseni Jumalan huolehdittavaksi. Kävikin niin, että hänet hyväksyttiin korkeakouluun, johon oli hyvin korkeat sisäänpääsyvaatimukset, ja hän viihtyy siellä hyvin. Valintaprosessin ajan ajattelin taas raamatunlausetta: ”Jumalan hyvyys pysyy päivästä päivään.”
Miettiessäni vanhemmuutta ainoa asia, mitä harmittelen on, että minulla ei ole enempää lapsia. Mutta olen löytämässä keinon asian korjaamiseksi ilmentämällä milloin tahansa ja missä suinkin voin äidillisiä ja isällisiä ominaisuuksia, jotka ovat lähtöisin Jumalasta. Olen ottanut tavoitteeksi miettiä päivittäin, millä tavalla voin toteuttaa elämässäni tämän Mary Baker Eddyn runon ”Christ My Refuge” (Kristus on turvani) säkeessä kuvatun tehtävän:
Rukoilen — salli muita vain
mun palvella,
se ota vastaan uhrinain,
mua johdata!
(Poems, p. 13)
Huomasin, että etsiessäni vilpittömästi tilaisuutta palvelemiseen voin esimerkiksi pitää ovea auki jollekulle tai sanoa jotain rohkaisevaa. Nämä ovat yksinkertaisia mutta paljon merkitseviä tapoja ilmentää Jumalan äidillistä huolenpitoa päivittäin. Minun ei tarvitse odottaa jotain erityistä tilannetta ilmentääkseni rakkautta, vaan voin tehdä niin jatkuvasti. Tiedän, että minulla on ollut päiviä, jotka ovat äkkiä muuttuneet jonkun hymyillessä minulle seisoessani ruokakaupan tai ravintolan jonossa. Tällaiset pienet äidillisyyden ilmaukset ovat todella arvokkaita ja luonnollisia meille jokaiselle jumalallisen äidinrakkauden ilmentyminä.
Tyttäreni on aina ollut hyvin onnellinen lapsi, ja päivääkään ei ole ollut toisin. Tämä oli mahdollista vain, koska hän ei tuntenut mitään puuttuvan elämästään ja hän on saanut äidillistä huolenpitoa monin tavoin. Carolyn saa minut tuntemaan itseni suurenmoiseksi vanhemmaksi joka päivä, ja katson tämän johtuvan osaltaan siitä, että vaimoni ilmensi Jumalan äidillisyyttä omalla ainutlaatuisella, yksilöllisellä tavallaan tyttäremme kymmenen ensimmäisen elinvuoden aikana. Olen kiitollinen, että niin minun kuten monen muunkin äidilliset ominaisuudet antavat edelleen hyvät lähtökohdat Carolynin elämälle.
Alan Emerson asuu Chesterfieldissä Missourissa.
CALLOUT CSJ February 2007 p. 41:
Oli ilmeistä, että Jumala oli vanhempani ja minä voisin puolestani olla myös hyvä vanhempi.
Tulosta tämä kuva ja käytä sitä kansilehtenä jakaessasi nettiartikkeleita ja -todistuksia muille.
Kristillisen Tieteen hakemisto: praktikot, opettajat, hoitajat, kirkot ja lukusalit
